Näimme että ongelmamme oli kolmiosainen: fyysinen, tunneperäinen ja hengellinen. Toipumisen piti tapahtua kaikissa kolmessa. Keskeinen muutos asenteessamme tapahtui kun myönsimme olevamme voimattomia, että tapamme ruoski meitä. Tulimme kokouksiin ja pidättäydyimme tavastamme. Joillekin tämä tarkoitti pidättyvyyttä seksistä itsemme tai muiden kuin puolison kanssa, mukaan lukien pidättymistä seurustelemisesta. Toisille tämä tarkoitti “kuivumista” ja pidättymistä seksistä puolison kanssa toipuaksemme himosta. Havaitsimme voimamme lopettaa, ettei nälkä tappanut meitä, että seksi oli todellakin valinnaista. Oli toivoa vapaudesta ja me aloimme tuntea elävämme. Rohkaistuessamme jatkamaan, me käännyimme yhä enemmän pois eristävästä pakkomielteestämme seksin ja itsemme suhteen ja tukeuduimme muihin ja Jumalaan. Kaikki tämä oli pelottavaa. Me emme pystyneet näkemään tietä edessämme, paitsi että toiset olivat menneet edellämme. Jokainen uusi luovuttamisen askel tuntui askeleelta tyhjyyteen mutta me otimme sen. Ja sen sijaan että se olisi tappanut meidät, luovuttaminen tuhosi pakkomiellettämme. Me olimme astuneet valoon, aivan uudenlaiseen tapaan elää. Toveriseura antoi meille tarkkailua ja tukea ettemme häkeltyneet, turvallisen sataman missä voisimme vihdoinkin kohdata itsemme. Sen sijaan, että pakenisimme tunteitamme pakonomaiseen seksiin, aloimme paljastamaan hengellisen tyhjyytemme ja nälkämme juuria. Ja niin toipuminen alkoi. Kun kohtasimme vajavuuksiamme tulimme halukkaiksi muuttumaan. Niiden luovuttaminen rikkoi sen voiman mikä niillä oli meihin. Aloimme tuntea olevamme rauhassa itsemme ja toisten kanssa ensimmäistä kertaa ilman “huumettamme”. Antaessamme anteeksi kaikille jotka olivat vahingoittaneet meitä ja ilman muiden vahingoittamista, aloimme hyvittää tekemiämme virheitä. Jokainen hyvitysteko poisti sitä kammottavaa taakkaa joka oli hartioillamme kunnes pystyimme nostamaan päämme, katsomaan maailmaa silmiin ja seisomaan vapaina. Aloimme harjoittaa rakentavaa raittiutta tehdessämme rakkauden tekoja jotka paransivat suhteitamme muihin. Opimme antamaan. Ja se määrä jonka annoimme oli määrä jonka saimme takaisin. Aloimme löytää sitä mitä yksikään korvikkeista ei pystynyt antamaan. Koimme todellista Yhteyttä. Me olimme kotona.